Ryminällä alas

Heipä hei pitkästä aikaa! Katsoin tuossa että viimeksi olen aika tarkalleen vuosi sitten kirjoittanut blogiin ja aiheena oli cruisailun loppurutistuksen muistilista. Paino oli mennyt ryminällä alas ja olin tosi lähellä tavoitetta. Mutta kuinkas sitten kävikään? Johan tästä kirjoituksen sävystä voi arvata, että ryminällä alas meni siitä lähtien jokin muu kuin paino. Nimittäin motivaatio ja laihdutusinto. Tuntui että olin ollut Dukanilla ikuisuuden. Mielitekoja ei ihan hirvesti ollut, kunnes oli poikaystävän synttärit ja ostettiin hänelle kakku. Ajattelin että no, pidän ihan vain yhden vapaapäivän Dukanista ja maistan kakkua. Yksi vapaapäivä venyi muutamaan, mutta pääsin kuitenkin takaisin ruotuun. Siitä alkaen oli kuitenkin TODELLA vaikeaa olla Dukanilla. Pudotettavaa oli vain muutamia kiloja, mutta ne eivät meinanneet lähteä sitten millään.

Mitä tästä opin?

Haluan ehdottomasti kaikkien Dukaanien (ihana sana jota joku käytti facebook-ryhmässämme Dukanilaisista!) harkitsevan seuraavaa: Kun olet pudottanut kohtalaisen tai huomattavan määrän painoa Dukanilla ja viimeiset kilot tavoitteeseen ovat tiukassa, siirry seuraavaan vaiheeseen äläkä väkisin jatka cruisailua! Jos olisin tuon itse tajunnut, olisin ehkä paremmassa tilanteessa juuri nyt.

Missäkö tilanteessa nyt sitten olen? Vuoden aikana paino alkoi pikkuhiljaa hivuttautua takaisin. Viime joulun kinkamilla Dukan jäi oikeastaan kokonaan pois ja syöminen meni taas aivan mahdottomaksi. Yritin aina välillä syödä terveellisesti, mutta paino kipusi kilo kerrallaan ylöspäin. En saanut kesätöitä, joten vietin kesän laiskotellen ja en muka huomannut painonnousua, sillä viihdyin lähinnä löysissä kotivaatteissa. Syksyllä oli edessä muutto ja koulun alku ja huomasin etten mahdu housuihini. Eihän se nyt mikään ihme ollut, kun kaksin käsin vedin suklaata naamariin, mutta jotenkin sitä oli onnistunut sulkemaan silmänsä siltä mikä oli tapahtunut. Olin silloin tällöin käynyt vaa'alla ja tiesin että painoa oli tullut takaisin ainakin kymmenen kiloa. Viimeisin vaa'alla käynti paljasti sen, että jos tätä menoa jatkan, olen tosi pian takaisin siinä painossa mistä viimeksi Dukanin aloitin. Eli paino on nyt kahdeksankymmenen kinkamilla (lähtöpaino oli 85,6 ja pääsin Dukanilla muistaakseni lähelle 63 kiloa). Takapakkia on siis tullut noin 17 kiloa. Nyt voisin vaipua epätoivoon ja kirota maailmaa, mutta sen sijaan yritän ajatella positiivisesti. Haluan myös kaikkien muiden jojoilijoiden muistavan tämän:

Jos en olisi alunperinkään ollut Dukanilla (tai muulla dieetillä), olisin tällä hetkellä todella paljon lihavampi kuin mitä nyt olen!

Dukanilla olo ei siis todellakaan ole ollut turhaa tai hukkaan heitettyä laihdutusta! Totta kai olisi parempi, etten olisi antanut itseni lihoa takaisin lähelle lähtölukemia, mutta näin jälkikäteen sitä on turha surkutella. Sen sijaan voin yrittää miettiä mikä meni vikaan ja palata Dukanille (jälleen kerran) hieman viisaampana. Tärkein vinkki itselleni ja muille on siis nyt se, että cruisailua ei kannata jatkaa väkisin loputtomiin. Tällä kertaa aion siirtyä vakautusvaiheeseen aiemmin. Monet sanovat painon putoavan vielä vakautusvaiheessakin ja vaikka näin ei olisikaan, on kuitenkin parempi siirtyä eteenpäin kuin kyllästyä ja ottaa tuhdisti takapakkia.

Kaikesta jojoilusta huolimatta uskallan silti väittää, että Dukan on minulle paras keino laihtua. Tiedän että se toimii ja osaan noudattaa sitä. Tuloksia saa nopeasti ja mm. makeanhimo häviää dieetillä ollessa. Nyt minun vain pitää oppia pitämään paino kurissa laihdutusvaiheen jälkeen!

Siitä päästäänkin nykypäivään. Olen siinä 80 kilon maagisessa pisteessä, jolloin itseinho ja sen tuoma motivaatio ylittävät mukavuudenhalun ja mässäilyhimon, joten huomenna aloitan Dukanin alusta. En voi sietää sitä läskimonsteria joka minua katsoo peilistä ja joka vyöryy pitkin koulun käytäviä. Luokkakaverini ovat kaikki ensinnäkin paljon nuorempia kuin minä ja myös laihoja. Olen vuosikurssini ainoa läski. Jo ikäni tekee kavereiden saamisen hankalaksi (olen noin 10 vuotta muita vanhempi), mutta itsevarmuuteni on läskinä nollassa, joten automaattisesti kuvittelen kaikkien välttelevän minua ja rumaa läskiä seuraani. Olen tosi lyhyt, joten 80 kilon paino hilaa painoindeksin merkittävän lihavuuden puolelle eli noin 32:een. Normaalipainossa olisin noin 60 kiloisena, jossa on myöskin tavoitepainoni, mutta tällä kertaa en yritä pusertaa sinne väkisin. Jos viimeiset kilot ovat yhtä tiukassa kuin viimeksi, siirryn vakautusvaiheeseen jossain 65 kilon tienoilla.

En osaa sanoa kuinka usein päivitän blogia, sillä koulussa on aivan mahdoton kiire tällä hetkellä. Ryhmätyötä ja raporttia kasaantuu joka kurssilta niin että illat ja viikonloput menevät heittämällä kouluhommia tehden. Vertaistukea kaipaaville suosittelen lämpimästi facebook-ryhmäämme, jonka löytää hakemalla facebookin hakukentästä nimellä Dukan Suomi. Ryhmä on suljettu, sillä emme halua että laihdutuskeskustelut näkyvät muille facebook-kavereille, mutta kaikki ovat tervetulleita liittymään ryhmään! Kun löydät Dukan Suomi-ryhmän, klikkaat siis vain liittymisnappia ja odotat että liittymispyyntösi hyväksytään.

Kiitos myös kaikille jotka ovat blogitaukoni aikana kommentoineet blogiin! Luen kaikki kommentit vaikken olisikaan aktiivinen blogissa ja arvostan jokaista kommenttia ja kommentoijaa. Tsemppiä kaikille Dukaaneille ja painon kanssa taisteleville ja erityisesti suuri kunnioitus ja hatunnosto niille jotka ovat onnistuneet pitämään kilot poissa!

Tästä se taas lähtee.

Loppurutistuksen muistilista

Olen huomannut että nyt kuukausien cruisailun jälkeen olisi hyvä muistuttaa itseään ihan niistä Dukanin peruspilareista. Kun on muka niin tottunut tähän dieettiin, luulee kaiken sujuvan itsestään. Siksi teen tähän pikku listan itselleni loppurutistusta varten.

• Riittävä veden juonti

Joinakin päivinä huomaan, että en ole iltaan mennessä juonut ollenkaan puhdasta vettä. Juon paljon teetä ja välillä Pepsi Maxia, mutta haluan pitää kiinni siitä, että juon myös ihan tavallista vettä joka päivä. Tähän minun pitää kiinnittää aktiivisesti huomiota. Parhaiten veden juonti onnistuu, kun pidän paria puolen litran pulloa vierelläni kun istun esim. tietokoneella. Tulee juotua paljon enemmän ja maha pysyy täyden tuntuisena, eikä tee mieli napostella.

• Kauraleseet

Kauraleseet todellakin auttavat pitämään vatsan toiminnassa. Olin jokin aika sitten noin viikon syömättä kauraleseitä (kun en muistanut niitä ostaa) ja ummetustahan siitä seurasi. Onneksi tykkään kauraleseiden mausta, ja voin syödä ne sellaisenaan jos vaikka ennen nukkumaanmenoa muistan etten ole vielä päivittäistä annosta syönyt. Muuten ne menevät kivasti rasvattoman kreikkalaisen jogurtin seassa.

• Kunnolla kasviksia kasvispäivinä

Monet muutkin ovat sanoneet, että välillä ei millään tee mieli kasviksia kasvispäivinä. Ainakin omalla kohdallani tällä voi kuitenkin olla painonpudotuksen kannalta huonot seuraukset. Minulla paino putoaa nopeammin, jos syön kasvispäivinä reilusti kasviksia. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin asia vain on. Olen nykyisin suuri parsakaalifani ja syön ison kasan höyrytettyä parsaa esim. kanan lisukkeena melkein jokaisena kasvispäivänä. Siihen päälle lounassalaatti ja pari naposteluporkkanaa tai kupillinen kirsikkatomaatteja, niin kasvispäivä alkaa näyttää aika hyvältä. Tykkään myös babyporkkanoista ja kasvissosekeitoista. Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan, eli:

• Keitot

Olen jotenkin ihan kokonaan unohtanut keittojen olemassaolon Dukanin aikana. Kasvissosekeittohan olisi erinomainen kasvispäivän ruoka! En kuitenkaan omista minkäänlaista soseutinta, ja kauppojen valmiskeitoista en ole löytänyt Dukan-ystävällisiä vaihtoehtoja. Olen niin laiska ruuanlaittaja, että kasvissosekeiton tekeminen tuntuu kauhean vaivalloiselta vaikka sen soseuttimen hommaisinkin. Voihan keittoja toki tehdä muutenkin kuin sosemuodossa, ja sen aionkin pitää mielessä seuraavalla kauppareissulla. Kun tekee kerralla isomman satsin, voi siitä syödä useampana kasvispäivänä.

• Säännöllinen syöminen

Tämäkin on niin pieni ja yksinkertainen asia, joka kuitenkin unohtuu helposti. Kun syö muutaman tunnin välein, ei mielitekoja yleensä tule ollenkaan. Yritän aina pitää jääkaapissa Keso-raejuustoa ja Skyr-rahkoja, jotka toimivat hyvinä välipaloina ruokailujen välillä. Dukanilla ollessa minulla on harvoin nälkä ja siksi syöminen saattaa unohtua. Se kostautuu illemmalla, kun alkaa tehdä mieli yhtä sun toista kiellettyä. Säännollisesti syömällä aineenvaihduntakin pysyy käynnissä.

Kaikki nämä asiat ovat aika itsestäänselviä ja tuttuja laihduttajille, mutta kertaus ei ole minulle lainkaan pahitteeksi. Arjen tiimellyksessä juuri ne perusasiat tuppaavat unohtumaan, varsinkin dieetin loppumetreillä. Mieli halajaa jo tasausvaiheen ihanuuksia, mutta vielä pitää jaksaa nipistää vähän aikaa. Otan nyt tiukan Dukan-asenteen loppuajaksi ja vien cruisen kunnialla loppuun asti.

Shoppailua ja tulevaisuutta

Kävin tällä viikolla parin kaverin kanssa kahvittelemassa ja toinen heistä kysyi että syönkö minä nykyään ollenkaan, kun olen laihtunut niin paljon. Hih, tuntuu kyllä kivalta aina kun joku huomaa laihtumisen.

Kävin myös shoppailemassa hieman. Palelin syystakissani ilman kaulaliinaa, sillä olen onnistunut kadottamaan talvivaatevarastolaatikkoni! Olin siis menossa ihan vain kaulaliinaa ostamaan, mutta Seppälässä ajauduin takkiosastolle ja siellä olikin yksi ihanan lämmin ja silti kivan näköinen toppatakki. Vanhasta tottumuksesta katselin kokoja ja etsin L tai XL-kokoa, kunnes tajusin että enhän minä enää ehkä olekaan L-koon tyttöjä! Kokeilin jännityksellä M-kokoa ja se oli täydellinen! Minulla oli vielä paksu college-huppari päällä, joten nyt mahtuu takin allekin lämpimästi vaatetta. Olen aiempina vuosina ostanut takkeja jotka näyttävät kivoilta (koska läskinä oli vaikea löytää mitään kivannäköistä), mutta jotka eivät ole olleet kovin käytännöllisiä tai lämpimiä. Huvikseni kokeilin tuosta takista myös S-kokoa, joka kyllä mahtui päälle ja meni kiinnikin, mutta näytti kuitenkin liian ahdetulta. Joka tapauksessa olen erittäin ihmeissäni ja tietysti tyytyväinen siihen, että olen nyt enimmäkseen kokoa M. Eipä olisi puoli vuotta sitten uskonut.

Olen ehkä viimeisen kuukauden ollut jokseenkin vapaamielisempi rasvan suhteen. Olen esimerkiksi syönyt poikaystävän ostamaa normaalirasvaista Oltermannia melkein päivittäin. Määrät olivat aluksi ihan pikkuruisia, mutta pari päivää sitten tajusin syöväni juustoa nyt mielitekoon. Olen myös pari kertaa viikossa syönyt pekonia. Sitäkin aluksi vain yhden siivun, mutta nykyisin jo useita siivuja kerralla. Kun nuo kaikki "kielletyt" rasvat laittaa yhteen, niistä tulee itse asiassa aika iso määrä rasvaa. Se voisi hyvinkin olla yksi syy viime aikojen jumituksiin. Mietin että pitäisi varmaankin kerrata perusteet ja aloittaa tiukka loppukiri ilman rasva-sallimuksia. Tällä vauhdilla en nimittäin ole tavoitepainossa Dukanin antamaan päivämäärään mennessä. Eihän se tietysti maailmanloppu ole, ja olen miettinyt sitäkin, että koska motivaatio on kuitenkin edelleen kohdillaan, ehkä ei ole pahitteeksi antaa itselleen vähän joustoa. En kuitenkaan ole sortunut hiilareihin enkä karkkeihin tai muihin herkkuihin kertaakaan dieetin aikana. Enkä aio sortua. On todella hassua miten rautainen itsekuri minulle on kehittynyt herkkujen suhteen. On aika mahtava tunne kun tietää, että ei tarvitse pelätä tilanteita joissa muut herkuttelevat tai on herkkuja saatavilla, sillä ei ole olemassa mahdollisuutta sortumiseen.

Olen tässä pyöritellyt mielessäni sellaista vaihtoehtoa, että olisin Cruisella jouluun asti ja katsoisin sitten miten paljon paino on pudonnut. Siinä tulisi puolitoista kuukautta lisää alkuperäiseen suunnitelmaan, jonka mukaan Cruise päättyisi 31.10. Voihan olla, että joudun cruisailemaan jouluun saakka joka tapauksessa jos paino putoaa hitaasti, mutta juuri siitä syystä olen jo aika sinut sen ajatuksen kanssa, että Cruisailen jouluun asti. Jouluna tulen aivan takuulla syömään "väärin", mutta sekin on ihan ookoo. Voin ottaa pikku askelia pysyvän painonhallinta-ajattelun suuntaan olemalla ottamatta toista lautasellista ruokaa tai toista kulhollista luumuhyvettä, mutta aion silti nauttia jouluruuista täysin siemauksin. Se olkoon palkintoni hienosta painonpudotuksesta. Onhan se hullunkurista palkita itseään ruualla laihtumisen jälkeen, ja siitä ruuallapalkitsemis-ajatuksesta pitää muutenkin pyrkiä eroon jos tosiaan haluaa niitä pysyviä tuloksia. Mutta jouluruoka on aina ollut minulle erikoisen tärkeää ja taivaallista. Seuraava koetinkivi onkin palata Dukan-ruokavalioon kaiken sen jouluherkuttelun jälkeen, mutta olen aivan varma että pystyn myös siihen.

-20 kg

Pari päivää sitten rapsahti rikki kahdenkymmenen kilon rajapyykki. Jee! Olen kyllä todella ylpeä itsestäni, mutta vähän tuota saavutusta varjostaa se, että laihdutustahti on viime viikkoina ollut todella hidas. Tai no, paljon hitaampi kuin mihin olen Dukanilla tottunut. Juuri kun pääsin sanomasta, että tahti on hyvä... Mutta yritän suhtautua tahdin hidastumiseen positiivisesti, sillä olihan se odotettavissa. Pudotettavaa on enää kuutisen kiloa, joten loppusuoralla ollaan.

Olen juonut ihan hirveästi teetä viime aikoina. Olen myös huomannut, että jos teetä juo ensimmäiseksi aamulla tyhjään tai melkein tyhjään vatsaan, tulee todella oksettava olo. Eikä se korjaannu ennen kuin syö jotain. Googlettamalla löysin paljon kohtalotovereita, joten ilmiö on varmaankin aika tavallinen. Olen yrittänyt myös olla juomatta teetä liian lähellä nukkumaanmenoaikaa, sillä minusta tuntuu että pyörin sängyssä paljon pitempään jos olen vastikään juonut teetä.

Olen tullut myös siihen tulokseen, että Lidl on tällä hetkellä oman kotiseutuni paras ruokakauppa Dukanilla ollessa. Siellä liha, kana ja lohi ovat kohtuuhintaisia, ja usein esim. tuorejuustosta ja jogurteista löytyy Dukan-ystävällisiä vaihtoehtoja. Myös kasvikset tuntuvat olevan usein tuoreempia ja paremmassa kunnossa, kuin muissa tämän alueen kaupoissa. Olikin kamalaa, kun paikallinen Lidl oli kiinni melkein kuukauden parannusremontin takia. Lidl olisi tarjonnut ilmaisen bussikuljetuksen lähikaupungin Lidliin noin kolmen päivän välein, mikä oli mielestäni hieno ele heiltä. En nyt kuitenkaan niin epätoivoisesti halunnut Lidliin, joten piti tyytyä muiden kauppojen tarjontaan. Saman tien kun paikallinen Lidl taas aukesi, olimme poikaystävän kanssa ostoksilla yhdeksältä aamulla. Huomattavaa aikaansaamista meiltä.

Eipä tässä sitten muuta. Olen laiskasti lueskellut Dukanin kirjaa ja pikku hiljaa pitää alkaa kirjoittaa seuraavan vaiheen tietoja ylös. Ehkä siis lähikuukausina vihdoin saan ohjeet kirjoitettua tännekin. Seuraavan vaiheen alkaessa on sitten enemmän kerrottavaa muutenkin, joten toivon pikaista tavoitepainoon pääsyä, että pääsen taas bloggailemaan useammin!

Ei mitään raportoitavaa

Dieetin suhteen ei nyt ole pitkään aikaan tapahtunut mitään erikoista, siksi kirjoittelen tännekin harvemmin. Paino oli tänään 68,3 kiloa, eli pudotusta yhteensä 17,3 kiloa.  Pari päivää sitten paino käväisi 67,5:ssä, mutta menkat nostivat painoa taas vähäsen. Laihdutusvauhti ei muuten ole hidastunut juuri ollenkaan. Jos paino jatkaa putoamista tähän tahtiin, olen tavoitteessa jo ennen Dukan-laskurin antamaa päivämäärää.

Viime kirjoitukseen oli tullut paljon kommentteja ja keskustelua uusien Dukanittajien kesken, joka onkin tosi kiva juttu! Tosi paljon tsemppiä kaikille uusille aloittajille! Meillä on facebookissa ryhmä nimeltään Dukan Suomi, johon kaikki Dukanittajat ovat tervetulleita. Ryhmä ei ole julkinen, joten se pitää etsiä hakutoiminnolla ja sitten pyytää liittymislupaa. Kaikki tietysti pääsevät ryhmään, mutta ryhmä pidetään yksityisenä etteivät läskijutut näkyisi kaikille facebook-kavereille. Minä en ainakaan halua kailottaa koko tuttavapiirille, että tässä nyt yritetään vähän laihduttaa. Kivempi muutenkin nähdä sitten pitkästa aikaa ihmisiä, jotka eivät laihdutuksestani tiedä, ja saada yllättyneitä kommentteja laihtumisesta.

Paino sen kun putoaa

Hyvin menee edelleen! Olen lähdössä huomenna viikonloppureissuun sukuloimaan ja pidän taas useamman PV-päivän putkeen. Paino oli tänään 69,5 kiloa, eli pudotusta on nyt yhteensä 16,1 kiloa. Alle kymmenen kiloa jäljellä! Saa nähdä mihin tahtiin viimeiset kilot karisevat. Jos pudotus on edelleen yhtä helppoa kuin se on tähänkin asti ollut, voisin rutistaa tavoitetta vielä pari kiloa alaspäin. Mutta eipä nyt mennä asioiden edelle.

Olen ollut vähän maassa viime aikoina tuon työjutun takia. Yleensä lohduttaudun herkuttelemalla, mutta tällä kertaa se ei tietenkään ole vaihtoehtona. On ollut ihan kiva huomata, että kyllä sitä voi selvitä ilman herkkujakin, vaikeampinakin aikoina. Ennen olen lievittänyt myös tylsistymistä syömällä ja olen kyllä huomannut, että tylsyyden hetkellä meinaa eksyä jääkapille vaikkei olisi nälkä. Dukanilla se nyt ei sinänsä haittaa, sillä sallittuja ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa. Olenkin tylsinä päivinä syönyt pikku aterioita pitkin päivää ja paino on silti pudonnut.

Menkkojen aikainen parin viikon jumitus meni ryminällä ohi ja paino on sen jälkeen pudonnut tosi nopeasti. Kannattaa siis jaksaa kärvistellä jumien kanssa, vaikka tuntuisi epätoivoiselta. Minulla ne jumit tosiaan saattavat kestää parikin viikkoa. Se on varmaan ihan normaalia ja odotettavissa Dukanin aikana (ja varsinkin naisilla hormonitoiminnan takia). En ole koskaan tehnyt mitään sen kummempaa jumien selättämiseksi, en liikkunut enempää tai syönyt vähempää. Kyllä ne jumikaudet väkisinkin joskus ohi menevät kun jaksaa vain odottaa. Jos nyt välttämättä haluaa jotain tehdä, voi tietysti koittaa pitää useampia PP-päiviä putkeen.

Meikäläisen PP/PV-rytmi on tällä hetkellä aika epäsäännöllinen. Yleensä koitan pitää 1/1-rytmiä, mutta saatan joskus joutua pitämään useita PV-päiviä ja korjaan ne sitten pitämällä saman verran PP-päiviä. Joskus on myös helpompaa pitää kaksi PV-päivää putkeen ruuanlaiton kannalta. Teen yleensä isomman satsin ruokaa kerralla ja esimerkiksi täytettyjä paprikoita ei viitsi tehdä vain yhtä ateriaa varten. Teen kuitenkin ruokaa vain itselleni, sillä mieheke syö ihan omien aikataulujensa ja mieltymystensä mukaan.

Nyt pakkailemaan ja pyykkäilemään, ja taidanpa syödä pari täytettyä paprikaa... Nam!

Stressiä pukkaa

Sen unelmatyöpaikan kanssa on nyt tullut mutkia matkaan... Olisihan se ollut ihan liian hyvää ollakseen totta. He eivät ehkä voikaan palkata kokopäiväistä työntekijää, ja koska heillä on jo muutama osa-aikainen, ei minun osa-aikaisessa palkkaamisessa olisi järkeä. Jos pitää etsiä tästä jotain positiivista, on minulla nyt ainakin muutaman viikon loma, mutta se tosin saattaa venähtää paljon pitemmäksikin jos en löydä jotain toista työtä pikaisesti. Pieni mahdollisuus tuohon unelmapaikkaan vielä on, mutta itse en voi sen eteen tehdä oikeastaan mitään, joten pitää vain odottaa tietoa.

Dukan sen sijaan sujuu edelleen hyvin. Olin reissussa neljä päivää ja reissuun mahtui yhdet valmistujaiset ja kahdet synttärit, mukaanlukien omani. Join lasillisen kuoharia omana synttäripäivänäni, mutta muuten pysyin ruodussa enkä koskenutkaan juhlakakkuihin. Kieltäydyin myös jättikasasta kotona tehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita, jotka ovat ehdotonta lempiherkkuani. Valmistujaisissa ruoka oli onneksi yllättävän Dukan-ystävällistä. Söin lohta ja salaattia ja sain lautaseni täyteen vaikka jätinkin leivät ja muut herkkuset väliin. Se olikin tosi positiivinen yllätys, sillä olin varautunut juomaan pelkkää vettä juhlien ajan. Pidin tuon neljä päivää putkeen PV-päiviä, mutta kotiuduttuani pidin sitten neljä PP-päivää putkeen, joten olen ihan tyytyväinen kokonaistulokseen.

Toisilla synttäreillä en voinut syödä mitään, mutta sukulaisten yritykset tunkea kakkua ja piirakoita alas kurkustani olivat moninaiset. Vasta edellisenä päivänä eräskin nainen oli kommentoinut neljäntoista kilon laihtumistani sanomalla "Ai olitsä ennen NIIN läski?" ja vihjannut että matkaa minulla vielä on ja että pitäisi ottaa mallia eräästä toisesta naisesta joka on luonnostaan tavattoman laiha ja voi omien sanojensa mukaan syödä mitä tahansa lihomatta. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta seuraavana päivänä kyllä purin hammasta kun tuo kommentoinut nainen tarjosi kakkua ja kun sanoin ei kiitos, hän sanoi että kyllähän nyt vähän voi ottaa ja että älä nyt ole tuollainen. Huoh. Jotkut ihmiset vain eivät ymmärrä, eikä heidän tietysti tarvitsekaan, mutta pitäisivät edes mielipiteensä ominaan. Onneksi näen tuon tapauksen vain lähinnä huvittavana. Olen ylpeä itsestäni ja laihtumisestani, sanokoot muut mitä haluavat.

Aamupaino oli tänään 71,2 kiloa. Pudotus yhteensä 14,4 kg. Tulossa olevat menkat ovat jälleen aiheuttaneet painonpudotuksen hidastumista. Viime kerrasta tiedän kuitenkin, että paino lähtee taas putoamaan kun menkat ovat ohi, joten senkin suhteen olen ihan hyvillä mielin. Noin viikon päästä olen päivissä mitattuna cruisen puolivälissä. Luottavaisin mielin lähden siis kohta valloittamaan cruise-vuoren jälkimmäistä puoliskoa!